Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Uhriudesta vapautuminen, ein sanominen, oma tahto

– Yksi syistä miksi pedofiliaa vielä on

 

[Tämä on yleiskanavointi ja me kaikki tiedämme, etteivät asiat ole samanlaisia kaikille.]

 

Minua lähestyi joukko nuoria teini-ikäisiä sieluja, noin 5 olentoa, joilla oli painavaa sanottavaa ja tässä se tulee:

 

Yhteiskunta antaa lapselle kuvan, että aikuista pitää uskoa ja kuunnella. Aikuinen uskoo, että lasta pitää kasvattaa, ja kasvattaminen yleisesti on lapsen äänen vaientamista.

 

Oletko antanut lapsellesi arestia? Oletko ottanut lapseltasi puhelimen pois? Oletko sanonut lapsellesi mitä on hyvä tehdä ja mitä ei ole hyvä tehdä? Oletko mennyt lapsesi henkilökohtaiselle alueelle jonkin verukkeen eli ”hänen omien tekosien” perusteella? Oletko sanonut lapsellesi: ”Sinä et tiedä niin hyvin koska olet lapsi”?  Kun lapsesi tulee koulusta ja sanoo, ettei pidä opettajastaan tai jostakin muusta auktoriteetista, ajatteletko, että lapsessasi on joku vika ja hänet pitää ”hiljentää” pitämään kaikista auktoriteettisista ihmisistä?  Tämä kaikki petaa hyvin pedofiilin ”soluttautumista” lapsesi maailmaan. Lapselle jo alkuvuosina opetetaan: ”Sinulla ei saa olla mitään omaa” ja ”Jos et käyttäydy, sinulta on aikuisella oikeus ottaa pois joku oma” (nykypäivänä puhelin, kaverit, oma tila, mielipide, televisioaika, nettiaika, oma tahto yms.) eli jo lapsena opetetaan, ettei lapsi saa vastustaa, ei saa sanoa ei, jos se kuulostaa liian uhmaavalta, pitää ”olla kiltti tyttö/poika”, täytyy uskoa vanhempaansa. ”Ole kiltti tyttö/poika ja hymyile”. Koulussa pitäisi jakaa myös muitakin patsaita kuin hymypatsaita. Patsaat kaikille.

 

Kasvatusrealityt vain vahvistavat tätä käyttäytymismallia. ”Murra lapsesi”, ”laita kuriin ja lestiin”. Sehän tarkoittaa, ettei koskaan tarvitse katsoa lapsen vihan alkuperää, kun vaan laitetaan kuriin. Ikään kuin lapsessa olisi jotakin vikaa, kun hän ”oireilee”. Tätä vahvistaa se, ettei aikuiset itsekään katso tunteidensa alkuperää, vaan muokkaavat itsensä tietynlaiseksi, ikään kuin mitään tässä dualistisessa maailmassa määriteltyä negatiivista ei saisi olla olemassa.

 

Lapsi tästä kaikesta saa energiaansa aukkoja, jotka antavat pedofiilin soluttautua sinne. Pedofiilit eivät tätä tiedä tietoisesti, mutta tietävät tietyn toimintamallin, koska se on myös heille opetettu lapsena ja sitä he käyttävät itsekin lapsiin. Pedofiili sanoo usein samoja asioita lapselle kuin aikuisetkin sanovat lapsilleen.

 

Jos haluat suojata lastasi, anna hänelle oma ääni. Älä kajoa hänen yksityiseen alueeseensa, mitkä sinulla pitäisi itselläsikin aikuisena olla. Oma huone, oma puhelin, oma tahto, omat mielipiteet. Älä kajoa niihin, sinun ei tarvitse kasvattaa lasta niin kuin kasvatuksesta annetaan ymmärtää. Teini ikäisen KUULUU olla uhmaava ja raivoava, se ei ole vaaraksi, ainoa mitä aikuisessa/kasvattajassa/vanhemmassa silloin tapahtuu, on oma pelko lapsen raivosta tai uhmakkuudesta. Viisivuotiaan kuuluu olla uhmakas, oman arvonsa tunteva. Monesti aikuiset eivät tiedä mitään muuta keinoa pelkonsa alta kuin pakolla alistaa uhma. Uhma on hyväksi, uhma myös muistuttaa aikuista siitä, että hän itse ei saanut olla uhmakas ja sitä kautta häntä pelottaa uhma. Tämä pätee moneen tahoon, opettajat, kasvattajat, kasvatuksen ammattilaiset, vanhemmat. Antakaa lapsenne sanoa ei, antakaa heidän olla uhmakkaita, antakaa heidän pitää oma yksityisyytensä, oma tila. Nuo ovat juuri niitä asioita millä voitte suojata pedofiilin myöntelyyn suostumista.

 

Kohdistamme tämän asian vanhempiin. Yhtenä syynä on se, että juuri vanhempia lapsi alkaa matkimaan ja juuri vanhemmille lapsi haluaa olla mieliksi. Jos lapsi kokee, ettei saa sanoa ei, hän kokee, että vanhempi ei rakasta häntä yhtä paljon, jos hän sanoo ei. Kun kysymyksessä on rakkaus, ei lapsi usein ole niin vahva, jotta ei alistuisi kohtaloonsa.

 

Ihmeitä tapahtuu, kun lapsi saa sanoa ei, saa omata täysin omat mielipiteet ja saa pitää oman tilansa ja oman yksityisyytensä. Onko sinulle vanhempi sanonut miltä sinun pitää näyttää, mitä vaatteita on hyvä käyttää? Oletko itse sanonut niin lapselle? Tai osoittanut muuten kuin sanoilla? Paljon myös määritellään ajan käyttöä lapselle, muistamatta kuitenkaan sitä mikä olikaan se oma ajankäyttö. Jos sinulle aikuisena tehtäisiin samat vaatimukset ja samat säännöt, tulisit hulluksi. Olet vain unohtanut sen vuosien varrella, kun olet tehnyt itsestäsi ”kelpaavan” ja muistamatta sitä omaa raivoa mikä nousi, kun sinulta itseltäsi joskus rajattiin asioita vanhempasi/kasvattajasi/auktoriteetin toimesta, siitä huolimatta saitko sen näyttää vai et.

 

Se uskomaton vääryys ja raivo mikä lapselle nousee, kun hän kokee vanhemmalta/kasvattajalta/auktoriteetilta ristiriitaisuutta, on todella vahva ja kun se nousee, sekin ”pitää sammuttaa”. Tämä vääryys on käsinkosketeltavaa. Mutta sitä samaa vääryyttä joutuvat vanhemmat/kasvattajat/auktoriteetit sietämään omassa elämässään aikuisena, ja kun siihen ei itse uskalla puuttua, se jatkuu eteenpäin. Lapsi ja nuori muistuttaa koko ajan siitä, että ”muutetaan tämä” ja aikuinen reagoi usein vallalla. Kun määrittelet lapsellesi mitä hänen pitäisi harrastaa, sanot lapsellesi ”sinun omalla mielipiteelläsi ei ole väliä”. Kun määrittelet lapsesi ajankäytön, eli määrittelet kauan mitäkin saa tehdä, sanot lapselle ”sinä et saa itse etsiä rajojasi ja viisastua kokemuksen kautta, vaan minä sanon ne sinulle”. Kun sanot lapsellesi ”koita nyt kumminkin, sitten vasta tiedät” saatat katkaista lapsesi intuition omaan itseensä, siihen, joka tietää asian heti silmiä räpäyttämällä. Katsotko itse läpi sormien liian kauan tilanteita?

 

Tämä kaikki on karhunpalvelusta. Eikö sinulla aikuisena olisi helpompaa, kun ottaisit ”kasvatuksen” viitan harteiltasi ja olisit lapsellesi kanssakulkija, joka hyväksyy lapsesi sellaisena kuin hän on, sellaisena kuin hän itse kokee itsensä, näkee maailman. Lapsissa ja nuorissa on aivan järjetön viisaus ja se viisaus hiljennetään, monesti yhteiskunnan toimesta, monesti vanhempien toimesta, monesti aikuisen toimesta, joskus kaikkien toimesta yhteensä.

 

Ihmisen evoluutio muuttuu, ja se tarkoittaa, että jossakin kohtaa sielu ei enää voi tulla maapallolle kokemaan inkarnaatiota pedofiilina, koska sellaiseen ei ole enää mahdollisuutta. Ei kukaan enää tarvitse uhrikokemusta ja sitä vastaan ei tarvita rooliin ”pahantekijää”.

 

Uhrius energiatasolla ulottuu niin kovin syvälle, että se on suurempi asia, tässä vain esimerkkinä lapset ja pedofiilin uhrina oleminen. Mutta etkö sinä juuri huomaa, että ehkä töissä et uskalla sanoa esimiehellesi tai työtoverillesi: ”Minulle tämä ei ole ok”. Eikö jana olekin uhriudessa kovin pitkä ja kun et osaa sano ei, kun et osaa tietää rajojasi, jaksamisrajojasi ja omia rajojasi, eikö niin että olet silloin hyväksi käyttämisen uhri?

 

Tämä on iso haaste eikä ole helppoa. Kun sanot ei ensimmäisen kerran työpaikallasi, saatat sanoa sen ääni väristen niin kuin 5-vuotias sanoisi sen, koska ehkä se 5-vuotias sinussa ensimmäistä kertaa uskaltaa sanoa ääneen ei. Sydämesi hakkaa ja olet pieni. Me muutamme itseämme, ja samalla lapsiamme/kanssakulkijoitamme. Kun sinä tiedät, mitä sinulla on oikeus kokea, sanoa, sinä opetat sitä myös jälkikasvulle/läheisille/ympäristölle. Jos sinä sanot ei, energiasi muuttuu niin tehokkaasti, että naapurissasi asuva lapsi, jota et tunne, etkä tätä asiaa edes järjellä tiedä, saattaa tuntea tuon energian ja saattaa sanoa ensimmäisen kerran ”ei”. Ja siinä kohtaa voimme toivoa, että hänen vanhempansa antavat hänen sanoa sen ilman minkäänlaista syyllistämistä, passiivis-aggressiivista uhmaamista tai alistamista.

 

Kaikilla on syntymäoikeutena oma tila, omat arvot, omat rajat, oma itse. Ja ”kasvattaminen” voi viedä sen harhapolulle. Se voi viedä vanhemmat ja kasvattajat väsymykseen ja vihaan, mikä on hyvin kuluttavaa. Ja me toteamme, että vanhemmuus, kasvattaminen on rankkaa. Oletko opettaja/tarhantäti ja mietit, miksi se on niin rankkaa? Tuo voi olla osa syytä. Siitä huolimatta me muistutamme teille, että nämä kaikki ovat juuri henkilökohtaisesti suunniteltuja inkarnaatioita ja mikään ei ole mennyt väärin. Oikeudenmukaisuuden puitteissa sanottakoon myös, ettei mikään mennyt väärin, kun lapsi joutui pedofilian uhriksi. Mitään ei tapahdu ilman sielun suostumusta ja silloin kun tiedämme tämän, otamme vastuun asioista. Kaikki on korjattavissa, kaikkeen on avaimet. Ja pedofiilikin on sielu, joka tarvitsee kokemuksen inkarnaatiossa tämän teeman puitteissa. Ilman toisen sielun suostumusta tähän teemaan, tämä ei tapahdu.

 

Maailmankaikkeudessa ei tapahdu mitään vahingossa. Joskus ihmiskunta uskaltaa kunnioittaa näistä kummankin sielun kokemusta, syyttämättä toista enempää kuin toista. Sielun kasvamiselle tämä kaikki on tärkeää, mutta vain planeetalla nimeltä Maa.

 

Maailman pitää tietää, ettei pedofilia ole mikään yhtäkkinen tapahtuma lapsen elämässä, vaan lapsi/nuori pedataan siihen jo varhain, niin kuin on sovittu, kun sitä inkarnaatiota on suunniteltu, ja siksi sanommekin, ettei siinäkään tapahtunut mitään väärää, kun lapsi ja nuori kasvatettiin ”lestiin”. Mutta siksi tämä sanoma on tärkeä, koska maailman uhritila on vähenemässä ja tämä sanoma herättää monia, ehkä joitakin nanosekunnin verran ja joitakin niin, että he muuttavat elämänsä suunnan. Ja se mikä ensin nousee, on viha/raivo/kiukku, koska se tuli, minkä se luo, nostaa meidät sieltä uhritasolta, yksilötasolla sekä kollektiivisella tasolla. Tämä kirjoituskin voi nostaa raivoa. Lue se siis moneen kertaan, kunnes kuulet sanoman ilman nousevaa tunnetilaa.

 

Älä siis pelkää tulta, älä pelkää vihaa ja raivoa. Sillä on suuri merkitys kaikessa. Joten jos maailmassa tuntuu raivoa, se on hyvä merkki. Uhrius on jäämässä. Ennen sitä on vastuunotto, muiden syyttely ei johda uhriudesta ulos vaan se pitää sinut uhriudessa. Ja kun me ymmärrämme, että pedofilia ei katoa pedofiliaa halveksimalla, vaan ymmärtämällä kokonaisuus, ja lapsille ja nuorille haarniskan antamalla ja sitä kautta, tai ennen sitä, sinä teet sen haarniskan itsellesi, ja sen sinä annat, kun kunnioitat lapsesi mielipiteitä/kunnioitat omia mielipiteitäsi, lapsen eitä/sinun omaa vapauttasi sanoa ei, lapsen rajoja/sinun omaa kykyä kertoa omat rajasi ja omaa tilaa ja yksityisyyttä/itsellesi lupa ja vapaus ottaa oma tila ja yksityisyys sen puitteissa mitä sitä tarvitset. Pedofiili juurikin noita asioita ei kunnioita ja miksi siis tänne vielä inkarnoituu pedofiili-elämän kokemuksen haluavia? Juuri siksi että ihmiskunnan on opittava joko hyvällä tai pahalla, mutta ihmettely ei auta, on ryhdyttävä toimeen.

 

Lopettakaa ”kasvattaminen”, olkaa kanssakulkijoita, suojelijoita sanan mitä vapaammassa muodossa, antakaa lapsille tila olla mitä he ovat KAIKKINE puolineen ja antakaa se sama itsellenne, ei tarvitse aina hymyillä, ei tarvitse sanoa kiitos, muistakaa se myös te aikuiset. Se tulee sitten kun se on aitoa, ei käskemällä. Käskemällä tapat lapsesi oman tahdon ja teet heistä yhteiskunnan robotteja. Ole lapsesi puolella, ole itsesi puolella. Anna lapsesi itse oppia mikä on oikein ja mikä on väärin. Hän oppii kyllä ja sinäkin opit ❤️

 

Lapsissa ja nuorissa on niin suuri viisaus, minkä aikuiset unohtavat, koska heidän nuorta viisauttaan ei aikoinaan ymmärretty. Lapsi muistuttaa sinua siitä, minkä sinä jo unohdit. Anna lapsen näyttää se sinulle ja muistuttaa se uudelleen, jotta se tulee sinulle taas näkyväksi lapsesi kautta. Jo tarhassa sanotaan ”ole kiltti ja hymyilevä” ja koulussa sanotaan ”istu kunnolla” ja töissä jatkuu sama peli ”käyttäydy normien mukaan”. Tämä on vain suuri peli ja sitä moni ei jaksa enää pelata.

 

Olkaa villejä, älkää aina hymyilkö, älkää aina jaksako olla normien mukaan.

 

Tämä on vain pieni tippa meressä, mutta nopeasti levittyvä, kun se aidosti tehdään.