Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Mitä sisäiset lapset ovat ja miten he meitä auttavat?

 

Sisäiset lapset ovat symbolinen kuvaus sille, että meille on tapahtunut jotain, jota emme ole pystyneet kestämään ja käsittelemään tapahtumahetkellä. Ne ovat muistuttamassa meille, että jotain on jäänyt kesken, jotain on käsittelemättä, joku asia on jäänyt koteloituneena sisäämme. Usein kyseessä on joku lyhyt- tai pitkäaikainen tapahtuma lapsuudessa tai nuoruudessa, josta meille on jäänyt joku käsittelemätön muisto, tunne, ajatusmalli tai uskomus.

 

Kaikki käsittelemättömät asiat meissä estävät meitä etenemästä elämässämme haluamaamme suuntaan. Sisäiset lapset ovat ottaneet säilytettäväkseen nuo käsittelemättömät asiat ja he toivovat, että me nyt aikuisena ottaisimme ne käsiteltäviksi, ettei heidän enää tarvitsisi niitä kantaa. He toivovat, että me voisimme elää hyvää elämää ja he yrittävät auttaa meitä tuomalla esiin näitä keskeneräisiä asioita, jotka estävät etenemistämme ja kukoistustamme.

 

Sisäiset lapset voivat tuoda viestiään pintaan, meille näkyväksi, esim. ihmissuhdeongelmina ja kehovaivoina elämässämme.

 

Miten sisäisiä lapsia muodostuu?

  

Tiedämme, että lapsi kärsii valtavasti, jos häntä kohdellaan väkivaltaisesti, vähättelevästi, alas painaen tai aivan liikaa vaatien. Myös addiktioiden tai mielenterveysongelmien todistaminen, läheisen kuolema, riitaisa ilmapiiri jne. ovat asioita, joista meille on voinut jäädä sisäisiä kärsiviä lapsia.

 

Mutta pieni lapsi voi säikähtää tai ymmärtää väärin ihan ”pikkujuttujakin”, joten ei kannata väheksyä lapsen viestiä. Jos sillä hetkellä kun asia tapahtui, koimme, että se on sietämätöntä, menee yli sen hetkisen kehitys- ja ymmärryskykymme ja aiheuttaa liian kamalalta tuntuvia tunteita, joudumme koteloimaan sen sisäämme myöhempää käsittelyä varten. Lapselle voi lempinallen katoaminen, lemmikin kuolema tai vanhemman yllättävä ärähdys olla asioita, joita hän ei pysty siinä hetkessä käsittelemään.

 

Tällaiset sisäämme käsittelemättä jääneet tapahtumat lapsuudessa voivat olla myös hyvin alitajuisia tai symbolisia. Ulkoiset tapahtumat, kuten ne muistamme, voivat olla ristiriidassa sisäisten lapsien viestien kanssa. Esim. saatamme kokea, että meillä oli hyvin rakastavat vanhemmat. Kuitenkin sisäinen lapsemme saattaa tuoda esiin viestiä, että ”käsittele sitä, että koit lapsena, ettei sinua kukaan rakasta, joten nyt aikuisena yhä koet alitajuisesti, että olet kelvoton rakastettavaksi, arvoton ja vääränlainen”. Vasta hieman asiaa työstämällä saattaa tajuta, että vanhempien jatkuva poissaolo ankaran työnteon takia sai pienelle lapselle aikaan ajatusmallin, että ”minussa on oltava jotain vikaa, kun kukaan ei hoivaa minua ja anna minulle aikaansa ja huomiotaan”. Aikuisen ymmärryksellä tajuaa, että vanhemmat halusivat työnteolla turvata lapsiensa hyvinvoinnin, mutta lapsen kokemus asiasta voi olla toinen. Van lapsi itse voi tietää, miten hän asiat on kokenut.

 

On myös mahdollista, että otamme kantaaksemme oman vanhemman tai muun läheisen sanattomat tai jopa alitajuiset käsitykset meistä. Tällöin tuon läheisen sanat, eleet ja käytös voivat olla ristiriitaisia. Hän voi esimerkiksi sanoa, että ”sinä lapseni olet ihana”, mutta samaan aikaan ajatella, että ”en olisi halunnut enää kolmatta lasta, tämä on liian raskasta”. Emme useinkaan edes tiedä näistä ajatuksista, ne voivat olla kohtuaikaisiakin. Moni nainen on elämäntilanteensa takia kammoksunut ajatusta tulevasta lapsesta, mutta alkanut syntymän jälkeen rakastaa lastaan. Tästäkin on saattanut jäädä lapselle kaivertava alitajuinen ajatus, että ”saanko oikeasti olla olemassa, olenko toivottu ja haluttu?” 

 

Ja vielä on mahdollista ottaa kannettavakseen joku oman vanhemman tai muun läheisen kantama tietoinen tai alitajuinen asia, kuten itseinho, häpeä tai syyllisyys. Hän voi esimerkiksi sanoa, että ”sinä lapseni olet kaunis ja arvokas, mutta minä olen tällainen epäonnistunut rumilus”. Tällöin saatamme ottaa tuon ”epäonnistunut rumilus” -käsityksen kantaaksemme, vaikka olemmekin kuulleet ihan rakastavia ja kannustavia sanoja. Tällaiset alitajuiset käsitykset voivat periytyä sukupolvelta toiselle. Esimerkiksi avioliiton ulkopuoliset lapset vuosisata sitten, ”äpärät”, kantoivat sellaista häpeää omasta olemassaolostaan, että se saattaa olla periytynyt lapsille ja lapsenlapsille.

 

Sisäiset lapset estävät meitä, auttaakseen meitä kukoistamaan

 

Nämä käsittelemättömät asiat eivät katoa, vaan jollain tasolla ne pyytävät yhä sisällämme, että suostuisimme katsomaan niitä ja vapauttaisimme ne sisältämme. Energiatasolla meillä voi olla monta sisäistä lasta pitämässä energioista kiinni, voimakkaasti, tukkien ja estäen meitä etenemästä. Ne eivät tee sitä pahuuttaan vaan siksi, että emme voi kukoistaa ennen kuin otamme nämä energiat, eli tunteet ja uskomukset, vastaan itsessämme.

 

Uskomukset ja alitajuiset ”ohjelmoinnit” voivat olla niin luonnollinen osa itseämme, ettemme helposti edes ymmärrä, että kyseessä ei ole totuus itsestämme. On hieno hetki, kun alkaa kyseenalaistaa omaa elämäänsä pienentäviä käsityksiä! Usein emme edes tiedä mitä voisimme olla, kun kukoistamme, mutta tiedämme vain, että emme kukoista. Matka voimaantumiseen voi olla pitkä ja tuskallinen tie, mutta se on sen arvoista! 

 

Kun saamme vinkin siitä, mitä asiaa joku sisäinen lapsemme yrittää saada meidät käsittelemään, on hyvä kääntyä mielikuvissaan tämän lapsen puoleen ja kertoa, että olemme vihdoin valmiit. Toivotamme lapsen tervetulleeksi ja lupaamme ottaa sen ja sen mukanaan tuomat tunteet ja muistot syliimme. Tämän jälkeen sisäinen lapsemme saattaa alkaa kommunikoida kanssamme, niin että meille alkaa pälkähdellä tunteita ja muistikuvia. Avoimesti nämä vastaanottamalla saatamme saada alkuperäisen koteloituneen asian purettua ja vapautettua. Tämän jälkeen meidän ei tarvitse enää vetää elämäämme samanlaisia ongelmia tai kehovaivoja, koska niiden tarkoitus olikin vain herättää meidät ja muistuttaa meitä keskeneräisestä asiasta sisällämme.  

 

- Marja Silvola 

 

Esimerkki siitä, miten eräs asiakas aloitti työskentelyn oman sisäisen lapsensa kanssa - kirjoittamalla tälle nämä sanat:

 

Rakas sisäinen lapseni, joka nyt haluat tulla kuulluksi. Kerro huolesi, miksi juuri nyt on aika äänesi, tunteesi ja kipusi tulla näkyväksi. Tule syliini, saat olla siinä, se on turvapaikkasi. Tästä lähtien yhdessä olemme aina, pidän sinusta huolta, rakastan. Kaikki mikä on ollut, on ollutta. Kiitos siitä, että tulit kivun kautta sanomaan, että ota minut syliisi. Olin unohtanut olemassaolosi, anteeksi. Nyt olet turvassa, olet aina turvassa sylissäni.