Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Miksi niin sanotut massojen aivopesut, salaliitot ja uhkakuvat pelottavat / huolettavat niin monia?

 

Paljon puhutaan esimerkiksi telkkarin / netin / langattomien linjojen / näkymättömien säteilyjen haitoista. Niitä pelätään ja vastustetaan. Tämä kaikki liittyy ihmiskunnan opetukseen nimeltä omat rajat ja rajojen asettelu sekä perspektiiviharjoitteluun. Perspektiiviharjoittelu on ihmisen tapa vaikuttaa omaan ulkomaailmaansa ja opetella käyttämään tehokasta luomistyökalua. Itsenäinen kokemuksen kautta tullut perspektiivin vaihdos on upea vapaan tahdon planeetalla tapahtuva käännös, ja se on jokaisella henkilökohtainen. 

 

Henkilökohtaiset rajat ja itsensä suojaaminen ylitsekävelemiseltä ja henkiseltä ”tönimiseltä” ovat avainoppeja, kun tullaan niin sanottuihin ulkopuolisiin vaikutteisiin ja pelotteisiin. Sinulla ei ole uhkia. Se kuitenkin tuntuu siltä, jos sisäiset rajasi ovat asettamatta. Omat jaksamisrajat, omat sietämisrajat, oma turva-alue, jossa koet olevasi turvassa, ja niin edelleen. Jos sisäinen sietämisraja on sinulla oppimatta itsestäsi, se heijastuu pelkoon ulkopuolelta tulevasta näkymättömästä tai näkyvästä vaarasta. Silloin huoli suuntautuu ulkopuolelle, kun sen olisi hyvä suuntautua itseen ja opettaa, kuinka laittaa omat rajat kuntoon. On otollinen aika opetella tätä, kun ulkopuolelta tuodaan paljon oppeja ja keinoja ylittää rajat. Henkisyyden maskiin verhottuna lähestymiseen suostuminen esimerkiksi kurssilla saattaa kuulostaa järkevältä, vaikka huomaisit, että se ei sinua miellytä. Saatat ajatella, että sinussa on jotain vikaa, jos et siihen suostu. Joskus käy niin, että niin sanotusti myy itsensä paikassa, jossa ei sitä haluaisi tehdä, mutta tekee sen kuitenkin, koska joku ”itseä viisaampi” niin neuvoo. Tässä on kyse itsensä yli kävelemisestä, oman vaiston tai pelon laiminlyömisestä ja kohtaamisesta asioissa, jotka eivät tunnu hyvältä. Tämä on kaikki omien rajojen ylittämistä. Tätä kautta saatat hyväksyä minkä tahansa pelotteen maailmaasi ja perspektiiviisi pelätessäsi sisimmässäsi rajojesi puutetta. Sinusta tulee pelokas, koska et ole varma, miten ulkomaailman uhat sinuun vaikuttavat. Et osaa kääntää katsetta itseäsi kohti ja vaikuttaa asiaan sisältä käsin.

Sinua ei uhkaa mikään. Huomaamatta silti saatat jopa vihata ulkomaailmasta tulevaa uhkaa. Tänä päivänä esimerkkinä ovat linjat, joita pelätään asennettavan, kuten 5G, HAARP ja niin edelleen. On surullista, että maailmassa tapahtuvat muutokset nähdään uhkina. Se on silti myös ymmärrettävää, kun uhkan tuojaan ei ole luotettavaa suhdetta tai perspektiivi asiasta on pelkopohjainen. On tärkeää muistaa, että nämä asiat tulevat sisäisestä maailmastamme, ja tietynlainen opastaminen pelkäämään tuntematonta tai uutta perustuen näiden asioiden alkuunpanijoihin (nykymaailmassa paljon puhutaan myös rahoittajista) kertoo meistä itsestämme, kertoo, missä perspektiivissä katsomme maailmaa. On ymmärrettävää, että haluamme olla tietoisia asioista. Yksi perspektiivi opettaa siirtymistä toiseen perspektiiviin. Totuus ei kuitenkaan ole pelkopohjainen. Totuus on eri perspektiivissä eri näköinen. Kun ihmiskunta oppii luomaan enemmän todellisuuttaan, on ensin opittava oikea perspektiivi. Siitä alkaa luominen. Pelkopohjaiset asetelmat ja pelotteet, pelko uudesta, pelko uhasta ei häviä tietoisuudella, vaan oppimalla perspektiivi, joka ei tue pelkoa ja uhkakuvien viljelemistä. 

 

Vaikka on hyvin vakuuttavaa, että jotkin asiat tuntuvat tuhoavan ihmiskuntaa tai koetaan uhkana, todellisuus on kuitenkin toisenlainen. Nämä asiat ovat ihmiskunnan testejä, kuinka pitkälle olette valmiit pelkäämään, jotta kyllästytte viljelemään uhkakuvia ja kertomaan tietoisia havaintojanne siitä, miten ihmiskuntaa tuhotaan salaisesti. On totta, että moni asia perustuu rahaan ja ahneuteen, mutta asiat ovat suunnitelmassa oikealla tolalla. Haaste ihmiskunnalle ei ole minkäänmoinen, jos se ei ole uskottava. Faktoilla ja todisteilla ei ole väliä kuin yhdessä perspektiivissä. Naapurukset voivat elää täysin eri elämää samojen uhkien vallitessa pelkästään perspektiivierojen vuoksi. Kaikenlainen pelkoajattelu siitä, mitä kaikki meissä aiheuttaa, on yhden perspektiivin puhetta ja ajattelua. On kuitenkin ymmärrettävää, että tämä on vahva asia, joka vie mennessään. Kerromme teille jotain, joka voi kuulostaa hullulta ihmisen korvaan, mutta me sen tiedämme, kun sen jo osaamme ja hallitsemme: on täysin samantekevää, onko keskuudessanne uhkaavia asioita. Ne eivät vaikuta teihin millään tavalla, kun perspektiivi on oikea. Voimme myös sanoa täältä tarkkailukentältä, etteivät asiat vaikuta myöskään uhkaavassa perspektiivissä, mutta muutamien toteamukset saavat ihmiset hysterian valtaan, ja salaliitto on valmis eteenpäin kerrottavaksi. Tämäkin kaikki kuuluu suunnitelmaan. 

 

Haluamme kovasti muistuttaa perspektiivin tärkeydestä ja siitä, miten paljon uhkakuvat ja pelotteet sekä lisäävät tietoisuutta että vievät paljon energiaa. Energian vähyys jo itsessään kuluttaa voimia perspektiivin vaihdolta. Ollaan siis oravanpyörässä, vaikka luullaan juuri sitä vastustettavan. Ollaan nalkissa ja vankina asiaan, joka kuluttaa energiaa ihmisen tajuamatta, että kulutuksen syy on omassa itsessä, ei ulkopuolella. On tärkeää huomata rajojen asettelujen voimaannuttava vaikutus ja se, miten saat energiasi takaisin. Asia on niin yksinkertainen, ei ulkopuolelta tuleva uhka. 

 

Uhka määritelmä on jo perspektiivi, jossa lähtökohtaisesti ammutaan itseä jalkaan ja luodaan lisää sitä, mitä pelätään. Tässä toimii niin sanottu huomioimattomuus. Et huomioi asiaa, jota et halua. Sama henkilö saattaa kertoa uhkakuvista ja toisessa lauseessa valmentaa ”se mihin keskityt, lisääntyy”, itse huomaamatta ristiriitaa asiassa. On tärkeää muistaa kysyä itseltään, onko minulla juuri nyt paha olla tai vaikuttaako kaikki tämä uhka minuun juuri nyt. Tämä on juurikin se ”ansa”, johon teidän halutaan menevän. Niin sanottu ansa on tietenkin sovittu ratkottavaksi ja oikea vastaus on perspektiivin muutos ja omat rajat. Kun seisot vahvasti rajojesi takana kokien olevasi niihin oikeutettu, sinulla ei ole samanlaista maailmankuvaa kuin sellaisella, joka on rajaton. 

 

Rajat asetetaan arjessa, parisuhteessa, perhesuhteissa, työsuhteissa. Se ei ole mitenkään ihmeellinen tai vaikea asia. Se ei ole ylimaallinen asia. Se tuntuu itse asiassa olevan liian helppo ja liian lähellä. Haluatte tuntea itsenne viisaaksi, ja siksi haette vastauksia paikoista, joissa ne ovat salaisia tai kiven alla. Tunnette erityistä olotilaa tietäessänne asioita, jotka ovat niin sanottuja salaisia uhkia. Olette kuitenkin viisaita jo pelkällä olemassaolollanne – ette tarvitse tietoa, joka lamaannuttaa teidät pitämään yllä jotakin, mistä ei ole kenellekään mitään hyötyä. 

 

Miten me onnistumme ratkomaan haasteen, jos sitä ei ensin viljellä maailmanlaajuisesti niin, että pelkäämänne tila on paikka, jossa itsekin sitä levitätte? Olette siis pelissä mukana, vaikka koette olevanne hyvien puolella. Mainittakoon, että uhkakuvien penkominen ja niiden eteenpäin jakaminen palkitsee ihmisessä olevaa fiksuuden ja etevyyden tunnetta ja tuntuu mukavalta. Joistakin voi tuntua aivan naurettavalta tai lapselliselta, jos joku toinen on lapsenomaisessa ajatuksessa ja kokee maapallon olevan kaikkine päivineen turvallinen paikka ja turvallinen kokemus. Teiltä on monilta murskattu lapsenomainen haavemaailma jo pienenä, joten on helpompi liittyä uhkakuviin ja pelkoihin. Miksi olisi turvallista elää planeetalla, jossa elämä on ollut turvatonta? Koettakaa ymmärtää, ettei mikään ole todellisuudessa turvatonta. On täysin turvallista luottaa elämään, planeettaan, sieluihin ja suunnitelmaan. Teidän ei tarvitse alituiseen taistella tai olla varuillanne. Vakuutamme sen teille.

 

Rajojen ylitys tekee ihmisestä ikään kuin hauraan, ja ihminen silloin luulee uhkien olevan voimakkaita. On myös paljon puhetta uhkakuvista, joita on ennustettu vuosikausia ilman niiden toteutumista. Tämä on samankaltainen ilmiö kuin vahvasti uskonnolliseen kulttiin kuulumisella. Tällaista tietoista pelon ja uhkien varomista voidaan siis verrata kulttiin.

 

Sinulle ei tapahdu mitään, vaikka luopuisit perspektiivistäsi. Et tuhoudu, vaikka et tietäisi uhkasta ja tulevasta. On hyvä myös paneutua omaan kontrollimaiseen käyttäytymiseen ja siihen, miksi haluat valmistautua ja tietää, mitä pelkäät tapahtuvan. Jos otat lapsenomaisen rennosti tietämättä mistään uhkakuvista, pelkäätkö itseäsi? Luot itse todellisuutesi: miksi loisit varomista ja uhkaa? 

  

- Venuslaiset